Olen pitkään miettinyt, että perustaisin harrastuspohjalta Koreaan keskittyvän suomenkielisen/monikielisen uutis- ja viihdesivuston samaan tyyliin kuin moskova.info mutta itselläni ei ole aikaa koko sivuston pyörittämiseen.
Jos siis löytyy Koreasta kiinnostuneita ihmisiä, niin pistäkää postia. Voisi sitten jotain viritellä. Aihepiirit vaihtelisivat arjesta viihteeseen ja politiikasta urheiluun. Kun kirjoittajia on monta, niin päivityspainetta ei tulisi niin paljon yhden niskaan.
Toinen vaihtoehto on, että mylläisin Kimchi Finlandin myös muuta kuin ruokaa koskevaksi blogiksi. Tämä tuntuu kuitenkin hieman tyhmältä, koska sivusto kokoaa ruuan hyvin. Muut asiat vain sotkisivat sivustoa.
Mutta, jos kiinnostaa Korea-sivuston putkauttaminen, niin viestiä vaan.
Tein gutsolpania [구절판] ensimmäisen kerran kesällä kiinalaisten kanssa. Gutsolpanin historia kerrotaan tiiviisti Korea.netissä (englanniksi).
Kyseessä oli kurssiin liittynyt perinneruokaretki, joihin yksikään Koreassa opiskeleva ei voi olla törmäämättä.
Tuolloin yhtä gutsolpania oli tekemässä viisi ihmistä, enkä ihmettele miksi.
Gutsolpania tehdessä kuluu aikaa! Minulla meni 3-4 tuntia.
Suurin osa ajasta menee siihen, että suikaloidaan kaikesta ohuita suupaloja. Koska minulla ei ole tällä hetkellä kunnollista, puista leikkuulautaa, niin jätin hienosäätämisen toiseen kertaan. Oikeaoppiset viipaleet olisivat AINAKIN puolet ohuempia kuin kuvassa näkyvät.
Tällä kertaa halusin lähinnä selvittää, miten hyvin gutsolpania voi tehdä Suomessa. Hyvin voi. Raaka-aineet löytyvät melko vaivattomasti ja niitä, joita ei löydy voi korvata häpeilemättä.
Gutsolpanin idea selviää nimestä. [구] ‘gu’ viittaa numeroon yhdeksän ja [절] ‘tsol’ lohkoon. Yhdeksään eri lohkoon tulee erityyppisiä syötäviä.
Tai oikeastaan kahdeksan lettujen lisäksi. Itse tosin tein siten, että laitoin paria samaa täytettä eri puolille kahdeksankulmion muotoista astiaa. Kotioloissa voi tehdä vapaammin.
Enemmän tuo johtui siitä, että Suomessa pakkauskoot ovat valtavia. Lihat myydään useimmissa kaupoissa liian suurissa paketeissa ja ne, joissa on lihatiski ovat kalliita.
Kevätsipulit jne. myydään lähes poikkeuksetta jättinipuissa, joista riittäisi puoleksi vuodeksi. Tyhmää. Onneksi on joitakin pikkukauppoja, jotka myyvät pienissä erissä.
Gutsolpan on esteettinen ruoka. Kahdeksankulmio ja eriväriset herkut yhdessä millintarkan suikaloinnin (joka siis ei toteutunut tässä versiossa) ohella tekevät ruuasta silmänruokaa.
Seuraavassa kerron valmistuksesta. Siinä näkyy samalla sekä ideaalinen resepti että tämänpäiväinen Suomi-versio.
Entä astia? Ostin kaksi Koreasta (käytän tässä yhtä, en sitä kulmikasta). Jopa siellä oli vaikea löytää kohtuuhintaisia ja perinteisiä, vaikka kiersin myös turistialueet Insadongista lähtien. Kuvassa näkyvä posliini on Kiinassa valmistettu – vähän liian hieno. Tuskin noita kovin helposti Suomesta löytyy. Puustahan tuollaisen tietysti voisi nikkaroida.
Ei kovin hieno T_T 미안해요 ㅋㅋㅋㅋ
Gutsolpan [구절판]
Englanniksi: Gujeolpan
Kuvaus: Perinneruoka, soveltuu niin piknikille kuin illanviettoon, “yhdeksän herkun ruoka”.
Reseptin annoskoko: 4 henkilölle.
Valmista kastike/marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Kastikkeen teossa on erittäin vapaat kädet.
* Jos käytössä ei ole seesamisuolaa, tee korvike itse. Seesaminsiemenet paahdetaan pannulla ja murskataan sitten huhmareessa (mortteli) yhdessä merisuolan kanssa.
B. Ainekset 1:
50-100 g naudanlihaa (tässä versiossa käytetty yksi 140 gramman naudanfileepihvi)
20 g siitakesieniä (tässä versiossa yksi jumboherkkusieni)
Suikaloi lihasta noin 5 senttiä pitkiä ja pari milliä paksuja suikaleita. Sekoita lihat ja puolet kastikkeesta. Anna muhia 1 tunti.
Suikaloi sienistä noin 5 senttiä pitkiä ja pari milliä paksuja suikaleita. Sekoita sienet ja puolet kastikkeesta. Anna muhia 1 tunti.
Tässä versiossa käytetty: sinappiluumukastike
(sinapillisista ongelmista johtuen päädyin tekemään äärimmäisen kokeilun, joka rikkoi kaikkia traditioita)
1 rkl umeluumuviinietikkaa (Sanchin valmistama japanilainen umeluumuviinietikka; löytyi Tampereen Tullintorin Punnitse&Säästästä)
1 rkl sokeria
1/3 rkl sinappia
1/2 rkl inkiväärihunajaa (Mesiniityn inkiväärihunaja)
Kannattaako? Melko kirpeä, mutta lettujen kanssa toimii ihan ok. Kannattaa tehdä oman mielen mukainen “terävä dippi”, jos ei ole pakko tehdä aivan traditionaalista ruokaa.
D. Ainekset 2:
Puolikas kurkku
1/8 tl suolaa
1/2 porkkanaa
100 g mung-pavun ituja (jätetty pois tässä)
+++ 50-70 g bambua
2-3 kananmunaa
Suikaloi kurkut ja porkkanat (tässä versiossa otettu viisi senttiä pitkä pala kurkkua ja porkkanaa, koska tarjoiluastia on normaalia hivenen pienempi). Molemmista 5 senttiä pitkiä ja muutaman millin paksuisia suikaleita. Ripottele kurkulle ja porkkanalle vähän suolaa; anna vaikuttaa.
Tee sama mung-pavuille – tai bambulle ~ (ituja on helppo löytää Suomesta, mutta tänään löysin vain ituja, joista oli leikattu pitkulainen osa pois. Mung-pavun itujen pitäisi olla sellaisia suikaleita, jotka sopivat yhteen muiden ainesten kanssa. Jätin sen takia idut pois. Otin tähän versioon mung-pavun itujen tilalle bambusuikaleita. Tuoretta bambua ei Suomessa näy, mutta purkitettuja löytyy useimmista etnisistä kaupoista).
Riko kananmunat, erottele valkuainen ja keltuainen (erottelin tänään toisesta, mutta toisen tein sekoituksena – ei tuolla oikeastaan ole muuta kuin esteettistä väliä). Paista ja suikaloi ohuita, viisi senttiä pitkiä makupaloja.
^ Paista tässä vaiheessa liha ruskeaksi. Paista sienet nopeasti.
Pese pannu (lihan ja sienten marinadin jäämät pois).
Laita hieman öljyä pannulle. Käytä porkkanat, kurkku, bambu ja muutkin käyttämäsi ainekset pannulla. Älä ruskista. Yleensä riittää 0,5-2 minuuttia pannulla.
Sekoita ainekset. Lisää vettä sen verran, että taikina valuu kulhosta kuin piimä purkista. Paista pannulla halkaisijaltaan 7-10-senttisiä muutaman millin paksuisia lettuja. Paista vain yhdeltä puolelta. Letut paistuvat nopeasti – 1-2 minuutissa.
Asettele tarjoiluastiaan. Jos käytössä on perinteinen astia, huomioi värit ja asettele letut keskelle. Ota toiseen käpälään lettu ja toiseen syömäpuikot. Poimi aineksia lettuun – dippaa, jos haluat. Sitten lettu kiinni ja namsk – nauti kuin Joseon/Choson [조선왕조] dynastian kuningas.
Tiedän, että tämä on ruokablogi, mutta koska olen typerien aasinsiltojen mestari, niin tässäkin kirjoitelmassa käsitellään ruokaa.
Koska kävin pohjoisessa, niin kerrottavaa on varmasti vähän ruuan ohikin. Olkoon ne sitten vaikka ruokapuheita :D
Käytän jatkossa osapuolista diplomaattisesti nimeä naapuri. Kukin ajatelkoon itse kumpaa tarkoitan milloinkin.
Yleensäkin olen sitä mieltä, että kärjistyneissä kansainvälisissä suhteissa on kyse vain muutamien johtajien ja ryhmien erimielisyyksistä, joista on turha syyllistää kokonaisia kansakuntia tai yksilöitä, joilla ei ole asioihin minkäänlaista valtaa. Siksi en tässäkään leimaa naapureita ihmisinä.
Uskon siihen, että neuvottelemalla asiat hoidetaan. Jos ei hoideta, niin neuvottelijat ovat liian tyhmiä tai kapeakatseisia. En usko myöskään siihen, että ensin kannattaa polttaa kuvitellut syylliset roviolla ja vasta sitten miettiä, mitä mahtoi tapahtua ennen kuin rovio sytytettiin.
Eletään vuotta 2008. Noitavainojen ajan pitäisi olla ohi. Monessa paikassa.
- Naapuri -
Koska kirjoitan matkoiltani myös vanhanaikaisia kynä-paperi-päiväkirjoja, niin tänne en läheskään kaikkia yksityiskohtia halua toistaa. Sorppa.
Joka tapauksessa lauantaina alkoi matka naapuriin. Meinasin myöhästyä bussista epämääräisten, sekavasti kirjoitettujen ohjeiden takia. Ehdin viime hetkellä.
Olin ainoa länkkäri. 98 % oli eteläkorealaisia. Loput Aasian muista kolkista (Japani, Singapore). Vähän oli senkin takia nihkeä olo, mutta toisaalta siinä sitten ajatteli, että kaikki mitä teen kumuloituu.
Koska pidän liennytyksestä ja rakastan diplomatiaa, niin käytin kaiken korean osaamiseni siihen, että tulisin juttuun naapureiden kanssa.
Ensikosketus rajalla oli kovin kuivakka, mutta jo ruokalassa alkoi paholaislänkkärin maine karista. Siihen riitti se, että sanoi kiitos koreaksi – sillä kohteliaammalla tavalla.
Samaten kun matkamuistomyymälässä pystyi lausumaan muutaman positiivisen lauseen myyjättärelle ja vähän kysellä tuotteista – koreaksi – niin pelko kasvoilla vaihtui hymyn aluksi.
Yksi ongelma Koreoiden välisen tilanteen ratkaisemisessa on juuri se, että siellä pitää länkyttää sitä englantia neuvotteluissa. Mitähän se englanti tekee Koreassa? Paikallisen kielen osaaminen on ehdoton edellytys siihen, että voi saada jonkinlaisen luottamuksen toiselta.
No, omakohtainen liennytykseni onnistui sikäli, että kaupan ulkopuolella eteläkorealaisetkin tulivat heittämään läppää. Sitä ennen oli vähän sellaista henkilökortin kyräilyä, että mistähän tuonkin näköinen olento mahtaa olla.
Suomi-kortti yksinkertaisesti toimii siellä, missä tunteet ovat kärjistyneet. Toivon suuresti, ettei neutraalia Suomi-korttia pilata koskaan.
Parhaiten tämä näkyi siinä, että yhdessä vaiheessa eräs naapuri tuli heittämään juttua. Yleensähän heitä on kielletty juttelemasta kenellekään, joten kyseessä saattoi olla urkkija.
Ei minulla kuitenkaan mitään hävittävää ollut, joten juttelin siinä sitten, koreaksi WTF, niitä näitä. Enimmäkseen opiskelusta. Sitten tämä nuori, mutta paljon nähneen näköinen kaveri pyysi, että puhuisin jotain suomeksi.
Puhuin siinä sitten jotain Kaesongista ja kun lopetin niin halusi kuulla lisää. Totta kai kyseessä voi olla propagandatempaus ystävällisyyden nimissä, mutta kyllä kaverin ilmeestä näki, että jotain eksoottista kaukomaiden puhetta se siinä keskittyneesti kuunteli.
Tuo vähintäänkin kannustaa opiskelemaan lisää koreaa. Kommunikaatio on mahdollista kaikkialla. Vuosikymmenien sotatila pitäisi jo lopettaa. Järjetön, nopeasti ulkomaalaisten päätöksellä tehty jako kahteen Koreaan on niin tuskainen juttu. Monesti tuollakin reissulla toivoin, että ehtisin vielä joskus nähdä yhden Korean; matkustaa Pusanista Seoulin kautta Kiinaan tai Venäjälle maata pitkin.
Mites ihmiset? Autoja ei näkynyt. Sotilasajoneuvoja vain. Pyörillä painoivat ja kävellen. Tummempia ja luisevampia kuin naapurinsa – jos yleistykset sallitaan. Kovaa työtä ulkona. Silmistä sen näki, että päivä kerrallaan mennään. Turistibusseja katsottiin kerrostalojen ikkunoista ja kaduilla. Monella oli sellainen ilme, että minnekähän mahtavat bussit mennä ja ketä mahtavat kyydissä olevat olla. Osa oli uteliaita, osa päättäväisen näköisiä, vähän vihaisia. Ymmärtäähän sen.
Reissu naapuriin nousee ehdottomasti eniten vaikuttaneiden matkojen joukkoon. Siellä ovat tällä hetkellä Tshernobyl ja Bosnia.
- RUOKA! -
Hieman oli nihkeää syödä kaupungin parhaassa ravintolassa keittoa ja riisiä 13 lisukkeella [반찬], kun tietää mitä naapurissa oikeasti tapahtuu. No hyvää oli, mutta en vain pystynyt syömään kovin paljon. Ajattelin, että saavatpahan tarjoilijat jotain viemisiä kotiin.
Totta kai seremoniat olivat sen verran hyvin hoidettuja, että pakollisten vilkuttajien lisäksi tiellä tuli sattumalta (öh) vastaan mies, jonka pyörän tarakalla oli kuollut lihava sika. Lehmiä ja vasikoita oli runsaasti, mutta olisivatko jotain kulissia…vähän tuli sellainen olo. Ei nimittäin näkynyt irtokoiria eikä irtokissoja, joita näkyy lähes kaikkialla ensimmäisenä. Vetäkööt jokainen johtopäätöksiä tuosta.
Naapurin luonto on kaunis. Ihmiset uteliaita.
Vielä kun jotkut älyäisivät luopua patologisesta narsismistaan, niin maailmasta tulisi vähän mukavampi paikka.
