(Kuva Love That Kimchi Blogista)

No, ei hävinnyt pettymys. Siksi piti päivittää tänne, ettei kimchi ole tällä hetkellä mieluista ainakaan omaan makuuni. Luultavasti kimchin tekijä on vaihtunut.

Joidenkin mielestä nykyinen kimchi on varmaankin hyvää. No, kyllähän se paistettuna ja keitoissa menee, mutta paljaaltaan parhaan kimchin maistaa. Hyvää kimchiä syö tuosta vaan, mutta pahan maistaa pitkään.

East Asian Martissa on kuitenkin entistä laajemmat valikoimat. Korealaisia tahnoja löytyy useita ja pakastealtaassa on monipuolisuutta. Myymälän valikoima elää jatkuvasti. Esimerkiksi tuoreita kevätsipuleita löysin tänään halvalla (1,20 euroa/isohko nippu). Nuudeleita piisaa ja mausteita on. Kaikin puolin siis hyvä ja kehittyvä kauppa.

Mutta silti, suosittelen pitämään kimchin laatua yllä, jotta asiakkaita tulisi myös Tampereen ulkopuolelta. Hyvä kimchi on Euroopassa kiven alla.

Korealaisesta ruuasta on ilahduttavaa lukea suomeksi, mutta monesti siinä tulee virheiden etsintä -moodi päälle. Kimchi Finlandkin varmaan vilisee virheitä, mutta tarkoitus onkin oppia virheistä ja mennä kohti parempaa tietämystä. Se on helpompaa netissä kuin yksittäisessä lehtijutussa.

Glorian Pöytä koreaksi -jutussa oli hieno kuvitus. Silti heti pääkuvana on friteerattuja katkarapuja, joihin on jollainen tavalla ympätty jauhelihaa. Korealaisessa keittiössä erilaisten eläimien sotkeminen yhteen on ainakin omien kokemusteni mukaan erittäin harvinaista.

Glorian korealaiseen menuun kuuluu kimbap-merileväkääröjä, rapeita seesamirapuja, korealaisia pannukakkuja, bulgogia, kimchiä, kurkkusalaattia ja melonisalaattia.

Monet varmaan jo huomaavatkin, että korealainen ruoka on tässä yhteydessä pakattu suomalaiseen muotoon, jossa on ikään kuin alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Harmillista, ettei jutussa kerrota korealaisesta ruokakulttuurista, jossa suuri merkitys on jakamisella ja popsimisella, eikä niinkään järjestyksessä etenemisellä.

Teksti alkaa lauseella “korealainen keittiö on vaatimattomampi kuin kiinalainen tai japanilainen”. Jutussa viitataan enimmäkseen arkiruokaan, joka tosiaan on vaatimattomampaa, mutta niin on muissakin maissa. Intron lopussa mainitaan, että korealaisen ruuan tarvikkeet löytyvät lähikaupasta. Missä mahtaa olla kyseinen lähikauppa? Valtaosa löytyy lähikaupasta, mutta olennaisia aineksia pitää etsiä.

Kimbap-ohje vaikuttaa kokeilukelpoiselta.

Friteeratut katkaravut eivät ole aivan sitä suurinta korealaista arkiruokaa, mutta jos lähikaupasta löytää surimi-raputikkuja niin mikäs siinä.

Korealaisiin pannukakkuihin on jostain löydetty myös korianteria. Pannukakuksi teosta mainostetaan, mutta kyseessä ei ole pannukakku suomalaisittain. Tavoitteena on ollut korealainen pizza, jeon [전], jota kyllä Korean ulkopuolella pannukakuksi usein nimitetään.

Bulgogi-ohje vaikuttaa siinä mielessä mielenkiintoiselta, että marinadin voisi testata jossain vaiheessa. Yleensä tulee käytettyä korealaisia valmismarinadeja.

Eniten ohjeista alkoi kiinnostaa lämmin kurkkusalaatti, jossa pääaineksia ovat kurkku, kevätsipuli ja seesaminsiemenet. Tuosta saa helpon panchanin.

Sitten tulee surullinen kimchi-resepti. Kimchin kuvailussa tutut tiedot ovat kohdallaan, mutta ohjeen perusteella valmiista kimchistä on tullut miedolta kaalilta maistuvaa salaattia. Kimchin valmistuksessa vuorokausi huoneen lämmössä tai 2-3 vuorokautta jääkaapissa ei riitä. Kuvastakin sen näkee. Kiinankaaliahan siinä, mutta ei kimchiä.

Jälkiruoka on kolmen melonin salaatti. Varmastikin raikas, mutta jää irralliseksi.

Kiitos Glorialle korealaisesta ruuasta kertovasta jutusta. Gloria ilmestyy kuitenkin niin harvoin, että varsinkin kimchi-osuuteen olisi voinut paneutua hieman enemmän.

Kennipiä saa Tampereen East Asian Martista säilykeversiona. Testasin aikaisemmin kyseisen säilykekennipin ja maku oli ok. Lehtiä popsii aterian lomassa 2-3, joten ihan hyvä lisä jos haluaa kokonaisuuteen jonkin täysin erilaisen maun.

Pääosassa ovat puoliksi kasvikset ja puoliksi kana, vaikka nimi tuleekin kanasta (닭), niin suurehkoilla kasviksilla on tärkeä rooli raikkaudessa. Aterian voisi syödä ilman kanaakin.

Kyseessä on erittäin suosittu korealainen ruoka, jonka mausteisuus- ja rasvaisuusaste vaihtelee eri paikoissa.

Yleensä useammalle kuin yhdelle ruokailijalle samasta astiasta tarjoiltavassa systeemissä on, no tietysti pöydässä paistuvaa kanaa, mutta myös chilistä gochujangia, viipaloitua kaalia, sipuleita ja tteokia (riisikakkuja, muutama ainakin).

Onnistuu tämä Suomessakin. Pitää vain hankkia hieno määrä erilaisia kasviksia ja kanaa, jos haluaaa. Sekä gochujangia. Sitä punapurkkista tahnaa.

Toinen tärkeä tekijä on se, että ainesosia ei saa pilkkoa liian pieniksi. Jokaisen palan pitää olla ikään kuin yllätys. Tämä vaatii sen, että ateria sekoitetaan hyvin ennen syömistä. Tällöin mausteet pääsevät pureutumaan kaikkialle, mutta jättävät toisaalta raikkaiksi ehjänä pysyneiden kasvisten sisukset.

Tärkeä tekijä on juuri tuo, että sekoitussysteemistä nousee esiin tulisia paloja ja ja toisaalta viileitä paloja. Jos ruoka on tasapaksua, niin…. no, se on tasapaksua. Mausteyllätyksiä pitää olla.

닭 갈비:n synty vie 1960-luvulle, jolloin ruoka oli vain sivuruoka, koska vielä tuolloinkaan ei nähty terveelliseksi sitä, että ihmiset juovat, mutta eivät syö. Ruoka on levinnyt myös sen takia, että se on edullinen, mutta niin maukas.

<img src="” alt=”" />

Kartan ja kuvan suosima opiskelijoiden suosima ravintola on edullinen, mutta käyttää hieman liikaa rasvaa, mutta hinta-laatusuhteessa ja tunnelmassa loistava.

Maailman nopeimmaksikin tituleerattu Outsider:

Helmikuussa tuli testattua, kuinka vastaava toimii kahdella henkilöllä. Ateria ja kokemus on täysin erilainen, koska Koreassa ruokailu on parhaimmillaan silloin, kun kaikki syövät samaa ruokaa ja monet ravintolat ovat vuosien ja vuosikymmenten ajan tottuneet tekemään aterian ja ennen kaikkea ympäristön useille henkilöille, ei yhdelle. Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, niin eron huomaa.

Ajattelepa:

1. Minä. Saat oman ruuan. Keskityt tarkkaan makuihin. Mikä toimii? Mikä ei? Yksityiskohtia? Kuvaile.

2. Me. Ruoka kahdelle? Onko tämä sinusta hyvää? Hei, huomasitko mikä maku? Ai, nyt oli hyvää! Eikö ollutkin?

Kokemus on erilainen.

Paikkana oli Nowonin aseman (wiki: Nowon station) lähellä oleva tavallisen oloinen paikka. Ravintolassa oli sekä lattia- että tuolipaikkoja. Menimme lattiapaikoille, jotta näkisimme paremmin viereisen ravintolan, jonne jonotettiin. Ja onhan se mukavaa istua välillä lattiallakin. Silloin ruokailu saa aivan erilaisen ulottuvuuden. Koreassa on se hauska puoli, että on paljon ravintoloita, joissa saa valita lattia- tai tuolipuolen. Monesti ihmiset kansallisuudesta riippumatta pyritään ohjaamaan tuolipaikoille, jolloin kannattaa päättäväisesti syöksyä lattian järkkymättömään pintaan.

Kyseinen ravintola on lähellä Nowonin aseman 2 Exitiä, mutta tarkempia koordinaatteja en osaa antaa. Löytyy varmaan parhaiten kun etsii iltapäivällä kello 16.30-18.30 jonotetun paikan exit 2:n tienoilta ja suuntaa viereiseen paikkaan. Paitsi jos haluaa jonottaa tuohon mystiseen jonotusravintolaan.

Joka tapauksessa tilasimme posot bulgogin. Nimi kannattaa pitää mielessä. Parhaiten aterian tunnistaa kirjaimista “버섯”, joka viittaa sieneen.

Yleensä kyseiset sienet kääntyvät englannin kielellä herkkusieniksi. Kyseessä on valkoinen ohut, pitkävartinen sieni, jota on Suomessa saatavilla säilyketuotteena ainakin etnisissä ruokakaupoissa. Ainakin olen ostanut kyseistä tuotetta E-Martista Tampereelta.

Eiväthän sienet säilykkeinä tuoreita vastaa, mutta kun antaa tölkistä otettujen sienten vähän aikaa hengittää, niin jo alkaa helpottaa. Sitten kun vielä huuhtaisee raikkaassa vedessä, niin säilykesienetkin alkavat heräillä.

Posot bulgogissa kaksi tärkeintä tekijää ovat monipuolinen vihreä valikoima ja hyvin marinoitu naudanliha. Kumpikaan ei nouse pääosaan, vaan tekijät tasapainottavat toisiaan. Ruoka on mainio valinta myös isommalle seurueelle, sillä ruoka tarjoaa sekä mahantäytettä että hitaita hetkiä keskusteluun.

Suomessa ruuan versiointi onnistuu kotimaisista raaka-aineista keväästä syksyyn, jos marinadista ja/tai liemestä saa tehtyä aivan pirun hyvän. Liemen on oltava parasta ruuassa tai muuten mutustelusta tulee märehtimistä. Muun muassa tämän takia ostin bulgogi-marinadia, jonka avulla voisi keskittyä liemen parantamiseen erilaisissa ruuissa.

Löytyi pari syytä.

1. Keskustelu.
- Blogissa keskustelu takertuu yksittäisten postausten ympärille.
Facebookissa on mahdollista keskustella mistä vaan aiheeseen liittyvästä, milloin vain. Ei tarvitse miettiä, miten tämä liittyy postaukseen. Kehu, hauku, kärsi, nauti – Korealaista ruokaa syödessä mielipiteen saa ilmaista, mutta et ole ainoa. Voi tosin olla, että kukaan ei halua nimellään olla kiinnostunut ruuasta, mutta katsotaan.

2. Löydettävyys.
- Facebookin kautta voi löytää uusia ihmisiä. Tiedäthän, joskus etsit asioita Facebookin searchin, mutta et hakukoneiden kautta.

※ Kimchi Finland Facebookissa

P.S. Jos olet kiinnostunut korealaiseen ruokaan liittyvästä kulttuurista ja elämäntavasta, niin ota yhteyttä. Tiimissä on tilaa.

Maehwasu [매화수] on korealainen alkoholijuoma, joka mainonnan perustella tuntuu olevan erityisesti tytöille suunnattu kaiken soju-vyörytyksen keskellä, kuten tuotteen sivustokin osoittaa.

Muutaman kerran on tullut tehtyä mielenkiintoinen havainto, että maehwasu ei maistu monillekaan keskieurooppalaisille tai amerikkalaisille. Sen sijaan suomalaisille ja briteille maistuu. En tiedä, liittyisikö tuo jotenkin siiderikulttuuriin tai siihen tottumukseen, että on olemassa myös makeita alkoholijuomia.

Maehwasuta myydään yleensä 300 ml:n pulloissa ja alkoholiprosentti on 14. Maehwasu on luumuviiniä, jonka tarkoituksena on olla makea, mutta ei liian makea ja vahva, mutta ei liian vahva. Melkoista taiteilua siis kahden erilaisen asian välillä. Tunnuslause on “Let’s enjoy sweet”.

Maehwasuta voisi verrata Suomessa myytävien juomien keskuudessa siideriin, vaikka prosentteja on enemmän. Hinta tosin edullisempi, sillä pullo maksaa noin 1 800 wonia eli vähän yli euron.

Niitähän ne sitten olivatkin, mutta maku oli niin uskomattoman hyvä ja erilainen, että mietin, josko Suomen kevät- ja kesämetsistä saisi syömiskelpoisia lehtiä: panchaneiksi, jotka sopivat erilaisten ruokien lisukkeiksi pieninä määrinä.

Pitänee testata ensi kesänä: pestyt lehdet soijakastikkeeseen ja muihin aineksiin. Yksi ohje löytyy englanniksi täältä. Onnistuu pienemmilläkin lehdillä.

Innostuksen taustalla on perilla soijakastikkeessa, englanniksi seasoned sesame leaves in soy sauce [깻잎 장아찌]. Ilmeisesti kyseessä on vanha aasialainen rohdoskasvi, joka on yleinen itäaasialaisissa keittiöissä (Japanissa ‘shiso’). Mietoja lehtiä käytetään yleensä kuin persiljaa, mutta panchanina menee täydestä, kun on soijakastiketta ja hieman chiliä lisänä.

Mikä parasta, löysin kennipiä [깻잎] myös marketin säilykehyllystä. Tästä seuraakin kysymys, onko tätä saatavilla East Asian Martista tai Vii Voanista?

En ole vielä maistanut säilykeversiota, mutta uskoisin sen olevan hyvä lisuke esimerkiksi pöytägrillailun yhteydessä. Testaan Suomessa.

Kuvaavaa on, että ravintolan täti kysyi kaksi kertaa, olenko varma valinnastani. Sitten tilauksen jälkeen toinen täti tuli juttelemaan niitä näitä. Sitten kun kuuli, että otan cheonggukjangin niin oli, että “cheonggukjang? Eei. Cheonggukjang? Cheonggukjangin tilasi? Ei…”

Vähän aikaa sekoilin ja ajattelin, että nyt tuli valittua karmea ruoka. Sitten iski kuitenkin sekä kokeilunhalu että jääräpäisyys. Syön sen, minkä tilasin.

Haju. Joskus sama haju on tullut ravintoloissa vastaan ja olen luullut sen lähtevän vanhaa hikeä kantavista työmiehistä. Cheonggukjangia valmistettiin 2 metrin päässä olevassa keittiössä ja luulin, että samaan aikaan joku vanhalta hieltä haiseva ruokailija tuli ravintolaan. No, ei tullut.

Sitten se haju tuotiin pöytään. Samalla hetkellä ajattelin, että tuoko pitäisi syödä, mutta heti perään iski jääräpäisyys. Ruokailusta teki mielenkiintoisen myös se, että varsinkin järkyttynyt täti kävi välillä katselemassa, kun söin ruokaa.

Mitä on cheonggukjang?

Cheonggukjang muistuttaa koostumukseltaan hernekeittoa, mutta haju on hernerokkaa huomattavasti käyneempi.

Cheonggukjangia tehdään muutaman päivän ajan käymisen kautta. Fermentaation ansiosta ruoka saa uskomattoman hajun.

Muutama tofun pala auttoi syömään sopan loppuun, mutta enimmäkseen se sisälsi pehmeää papumössöä. Ei siis lainkaan tulisuutta. Tuo ruoka saisi uuden elämän, jos siihen laittaisi sinappia. Toisaalta tuntui pelastukselta, ettei ruoka ollut yhtä pahaa kuin miltä haisi – vaikka ei miltään maistunutkaan.

Cheonggukjangista on myös kehittyneempi versio cheonggukjang jjigae, jossa on perunaa, sipuleita ja tofua (vähän enemmän kuin tässä syömässäni versiossa).

Miksi cheonggukjang on olemassa? Ruuan sanotaan olevan erittäin terveellistä etenkin talvisin, koska siinä on paljon vitamiineja ja elämää kohentavia ravinteita. Lisäksi soppa parantaa ruuansulatusta, minkä kyllä uskon. Tietääkseni myös hajuton cheonggukjang on keksitty. Ehkä maistan sitä seuraavalla kerralla.