Maehwasu: 14-prosenttista makeutta

Aika uskomatonta, että Googlesta etsimällä ei tule vastaan kovin monta englanninkielistä sivustoa, jossa olisi käsitelty maehwasuta.

Maehwasu [매화수] on korealainen alkoholijuoma, joka mainonnan perustella tuntuu olevan erityisesti tytöille suunnattu kaiken soju-vyörytyksen keskellä, kuten tuotteen sivustokin osoittaa.

Muutaman kerran on tullut tehtyä mielenkiintoinen havainto, että maehwasu ei maistu monillekaan keskieurooppalaisille tai amerikkalaisille. Sen sijaan suomalaisille ja briteille maistuu. En tiedä, liittyisikö tuo jotenkin siiderikulttuuriin tai siihen tottumukseen, että on olemassa myös makeita alkoholijuomia.

Maehwasuta myydään yleensä 300 ml:n pulloissa ja alkoholiprosentti on 14. Maehwasu on luumuviiniä, jonka tarkoituksena on olla makea, mutta ei liian makea ja vahva, mutta ei liian vahva. Melkoista taiteilua siis kahden erilaisen asian välillä. Tunnuslause on “Let’s enjoy sweet”.

Maehwasuta voisi verrata Suomessa myytävien juomien keskuudessa siideriin, vaikka prosentteja on enemmän. Hinta tosin edullisempi, sillä pullo maksaa noin 1 800 wonia eli vähän yli euron.

Panchan, josta pitää tehdä Suomi-versio

Vähän aikaa sitten mietin ravintolassa, että yksi panchaneista näyttää kasalta lehtiä.

Niitähän ne sitten olivatkin, mutta maku oli niin uskomattoman hyvä ja erilainen, että mietin, josko Suomen kevät- ja kesämetsistä saisi syömiskelpoisia lehtiä: panchaneiksi, jotka sopivat erilaisten ruokien lisukkeiksi pieninä määrinä.

Pitänee testata ensi kesänä: pestyt lehdet soijakastikkeeseen ja muihin aineksiin. Yksi ohje löytyy englanniksi täältä. Onnistuu pienemmilläkin lehdillä.

Innostuksen taustalla on perilla soijakastikkeessa, englanniksi seasoned sesame leaves in soy sauce [깻잎 장아찌]. Ilmeisesti kyseessä on vanha aasialainen rohdoskasvi, joka on yleinen itäaasialaisissa keittiöissä (Japanissa ’shiso’). Mietoja lehtiä käytetään yleensä kuin persiljaa, mutta panchanina menee täydestä, kun on soijakastiketta ja hieman chiliä lisänä.

Mikä parasta, löysin kennipiä [깻잎] myös marketin säilykehyllystä. Tästä seuraakin kysymys, onko tätä saatavilla East Asian Martista tai Vii Voanista?

En ole vielä maistanut säilykeversiota, mutta uskoisin sen olevan hyvä lisuke esimerkiksi pöytägrillailun yhteydessä. Testaan Suomessa.

Tämä on sitten pahaa (cheonggukjang)

Sitä yrittää olla mahdollisimman avoin kaiken maailman ruuille, mutta tällä kertaa eteen tuli annos, joka sijoittuu karmeiden ruokien palkintopallille Koreassa syömieni ruokien joukossa: cheonggukjang [청국장]

Kuvaavaa on, että ravintolan täti kysyi kaksi kertaa, olenko varma valinnastani. Sitten tilauksen jälkeen toinen täti tuli juttelemaan niitä näitä. Sitten kun kuuli, että otan cheonggukjangin niin oli, että “cheonggukjang? Eei. Cheonggukjang? Cheonggukjangin tilasi? Ei…”

Vähän aikaa sekoilin ja ajattelin, että nyt tuli valittua karmea ruoka. Sitten iski kuitenkin sekä kokeilunhalu että jääräpäisyys. Syön sen, minkä tilasin.

Haju. Joskus sama haju on tullut ravintoloissa vastaan ja olen luullut sen lähtevän vanhaa hikeä kantavista työmiehistä. Cheonggukjangia valmistettiin 2 metrin päässä olevassa keittiössä ja luulin, että samaan aikaan joku vanhalta hieltä haiseva ruokailija tuli ravintolaan. No, ei tullut.

Sitten se haju tuotiin pöytään. Samalla hetkellä ajattelin, että tuoko pitäisi syödä, mutta heti perään iski jääräpäisyys. Ruokailusta teki mielenkiintoisen myös se, että varsinkin järkyttynyt täti kävi välillä katselemassa, kun söin ruokaa.

Mitä on cheonggukjang?

Cheonggukjang muistuttaa koostumukseltaan hernekeittoa, mutta haju on hernerokkaa huomattavasti käyneempi.

Cheonggukjangia tehdään muutaman päivän ajan käymisen kautta. Fermentaation ansiosta ruoka saa uskomattoman hajun.

Muutama tofun pala auttoi syömään sopan loppuun, mutta enimmäkseen se sisälsi pehmeää papumössöä. Ei siis lainkaan tulisuutta. Tuo ruoka saisi uuden elämän, jos siihen laittaisi sinappia. Toisaalta tuntui pelastukselta, ettei ruoka ollut yhtä pahaa kuin miltä haisi – vaikka ei miltään maistunutkaan.

Cheonggukjangista on myös kehittyneempi versio cheonggukjang jjigae, jossa on perunaa, sipuleita ja tofua (vähän enemmän kuin tässä syömässäni versiossa).

Miksi cheonggukjang on olemassa? Ruuan sanotaan olevan erittäin terveellistä etenkin talvisin, koska siinä on paljon vitamiineja ja elämää kohentavia ravinteita. Lisäksi soppa parantaa ruuansulatusta, minkä kyllä uskon. Tietääkseni myös hajuton cheonggukjang on keksitty. Ehkä maistan sitä seuraavalla kerralla.

Tteokbokkia kojusta

Hanne kyseli tammikuun alussa tteokbokkista.

Itse pidän tteokbokkista, mutta Koreassakin syön sitä hyvin harvoin. Outoa. Jostain syystä välttelen katukojuja, vaikka Koreassa ruokien hygieenisyyteen voi suht hyvin luottaa. Ehkä Koreassa on vain niin paljon maukkaita ravintoloita, ettei kadulta tule ostettua. Muinainen korean kielen opettaja sanoi, että ostaa joka päivä jotain kojuista, joten peruskorealainen täyttää vatsansa melko usein kojusta.

Luulisin, että Suomessa tulisi tteokbokkia maisteltua usein, jos olisi mahdollisuus.

SUOMESSA: Ennen tteokbokkin olemukseen menoa on syytä käsitellä tteokbokkin mahdollisuudet Suomessa. Tteokbokki on siitä hyvä ruoka, että sen voi pakata tiiviisti, jonka jälkeen se säilyy kohtuullisen ajan (kastikepussin kanssa).

Koreassa olen ostanut muutaman kerran kaupan tiskin tteokbokki-paketteja. Tulee hieman sama fiilis kuin ranskalaisten ostossa, vaikka valmiit tteokbokkit säilytetään yleensä jääkaapissa. Siitä vaan pannulle ja mausteiset kastikkeet tulevat mukana. Toivon mukaan East Asian Mart Tampereella tai Vii Voan Helsingissä ottaa tteokbokkin valikoimiinsa. Tuollainen valmis-tteokbokki ei tietenkään tuoretta lyö, mutta mielestäni eroa valmistuotteen ja tuoreen välillä ei ole merkittävästi.

MIKÄ: Tteokbokki [떡볶이]. Suomalaisittain helppo lausua, kunhan ei ääniä liikaa suhauttele. Ääntämys: “Tobokki” menettelee ja myyjä usein osoittelee sormia saman verran kuin on asiakkaita. Yksi annos on yleensä runsas.

Kyseessä on korealainen pikaruoka, jota saa halvalla katujen varsilla olevista kojuista. Oman testituotokseni ostin läheltä asumustani; kyseinen nainen pyörittää vaateliikettä, mutta oli avannut ikkunan kohdalle tiskin, josta voi ostaa myös tteokbokkia. Yritteliästä.

Yleensä tteokbokki sisältää viipaloituja riisikakkuja, hieman lihaa (testisysteemissä oli muutama nötkötin viipale), kananmunaa ja mausteista kastiketta.

Tteokbokkin juuret juontavan dynastioiden aikoihin, mutta nykyisin se on samanlaista herkkua kuin pizza Suomessa. Korean sodan jälkeen tteokbokki sai uuden muodon ja siitä tuli erittäin suosittu. Tteokbokkin mausteisuus lisääntyi – sitä voi pitää erittäin mausteisena länsimaisittain.

Tteokbokkin voi löytää eri muotoisena ja eri ruuissa, mutta katukojun perus-tteokbokki on yleensä tulista perusmättöä. Rabokki [라볶이] yhdistää nuudeleita ja tteokbokkia, Hemul teokbokki [해물 떡볶이] vie yhteen meren elävät ja tteokbokkin.

Kuva ikkunastani

Alla perusnäkymä Koreassa, kuvattu ikkunani läpi. Kuvan keskellä näkyy vaaseja. Vaasit sisältävät yleensä kimchiä. Vaaseja voi havaita talojen katoilla.

Yleensä korealaiset sanovat, että äiti tekee parasta kimchiä. Kimchi onkin korealaisille äideille vähän sama kuin juhla-ateria suomalaisille äideille. Lapset arvostavat ja muistavat, eikä kukaan osaa ikinä tehdä yhtä hyvää kuin oma äiti.

Markkinointia: 7/10

Hieno idea, mutta suosittelisin vielä kääntämistä englanniksi tai ainakin yksinkertaiseksi koreaksi, jotta idea saisi maailmanlaajuista huomiota.

Koreassa tulee metroa odotellessa tuijoteltua kaikenlaista ja metro onkin keksinyt laittaa odottajien iloksi luettavaa. Yksi aihe on kimchi.

Konttoristin makkarakeitto

Bude tsige [부대찌개] oli toisena konttorirottien ruokasuosikkien listalla.

Bude [부대] viittaa armeijaan, joten inttiruokaahan se. Oikeastaan bude tsige on sopan ja muhennoksen välimuoto. Nesteen määrä vaihtelee eri paikoissa.

Ruuan historia on jännä, sillä se syntyi Korean sodan (1950-1953) jälkeen. Tuolloin lihaa ei saatu juuri mistään. Niinpä korealaiset hyödynsivät amerikkalaissotilaiden ylijäämiä. Ne olivat tietenkin hotdogien ja säilykelihan, suomalaisittain nötkötin jäännöksiä.

Länkkäriainekset yhdistettiin korealaiseen tuliseen soppaan, jossa oli chilitahnaa, gochutsangia [고추장] ja kimchiä.

Nykyisin bude tsige on monipuolistunut. Sopassa voi olla mitä vain: lihaa, makkaraa, papuja, sipulia, tofua, nuudeleita, juustoa!, tteokia [떡] eli riisikakkuja.

Jos jossain tulee vastaan “Uijeongbu budae jjigae – 의정부 부대찌개” niin kyseessä on sama soppa. Uijeongbu on sotilastukikohta, josta kaikki sai alkunsa ja nimellä herätellään muistoja.

Valitsin tämänkertaiseksi testipaikaksi SKKU:n lähellä olevan pikkuravintolan Pugelpugelin. Tuon ohi olen kulkenut aikojen saatossa kymmeniä kertoja, mutta tällä kertaa pääsin ovesta sisään.

Bude tsige vaikutti hintavalta 5 000 wonia (vajaat 3 euroa). Panchaneita oli runsaasti, mutta luultavasti hintavuuden syy on paikan hyvä sijainti yliopiston ja kulkuväylien lähellä.

Bude tsige oli nimensä veroinen. Sopassa taisi olla kaikkea edellä mainittua juusto pois lukien. Maku oli miedohko, joten panchan-kimchit kuluivat loppuun. Ensimmäisenä mausta tuli mieleen suomalainen makkarakeitto. Aivan samanlaista – mitä nyt ehkä piirun verran monipuolisempaa. Eroa ei kuitenkaan paljon ole eli jos koti-ikävä yllättää ja makkarakeitto maistuu, niin tuonne vaan.

EDITED: Nimien kirjoittamisesta

Pahoittelut tässä vaiheessa translitterointisekavuudesta.

Suomeksi korealaisia ruokia ei ole translitteroitu, joten siihen ei ole minkäänlaisia ohjeita. Englanniksi translitteroidut nimet taas eivät sovi suomen kieleen: ne näyttävät hölmöltä ja ohjaavat suomalaisen puhujan hakoteille.

Tästä lähtien translitteroin nimet siten kuin ne suomeksi lausuttaisiin. Siitäkin huolimatta, että voivat näyttää hieman hassuilta, jos on tutustunut korealaiseen ruokaan englanninkielisten sivustojen parissa.

–

Lisäys: Kiitos, Just sopivasti, palautteesta.

Nyt olen päätynyt siihen tulokseen, että kirjoitan nimet siten kuin ne kirjoitetaan englanniksi.

Miksi? Koska suomi-korea-translitterointi on vähäistä. Näin artikkelit tulevat helpommin löydettäviksi.
Tästä lähtien ruokien nimet kirjoitetaan englanniksi. Ääntäminen siis englannin mukaan.

Jos linjaan tulee muutoksia, niin ilmoittelen.

Kalguksu-nuudelikeittoa

Etsin Google Earthista hyviä ravintoloita. Aika monta kalguksu-ravintolaa tuli vastaan. Tai myydäänhän niissä muutakin, mutta kommenteissa oli kommentoitu aika usein juuri paikan kalguksua eli nuo paikat ovat jotenkin profiloituneet juuri tuon ruuan mukaan. Harmi vaan, että kommentit ovat koreaksi, joten turistit eivät noita paikkoja yleensä löydä.

Kalguksu [칼국수] tuo mieleen japanilaiset ramen-paikat. Ruoka ei ole kovin tulistakaan.

Kalguksu itse viittaa veitseen [칼]. Tämä tarkoittaa sitä, että veitsellä leikataan nuudeleita isoon kulhoon, jossa on myös vihanneksia. Ruokaa syödään yleensä kesäisin, koska silloin siihen saadaan hyviä kausivihanneksia, eikä soppa ole kovin tulista.

Kalguksujen taso vaihtelee paljon. Mitä kalliimpi paikka, sitä enemmän sisältöä.

Koska olen viime aikoina etsiytynyt kansanpaikkoihin, niin tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Löysin Hansung University stationin takaa pienen pyöränkorjauspajalta näyttävän paikan. Ikkunoista ei näkynyt läpi, mutta 칼국수-teksti rohkaisi menemään sisään.

Paikka oli japanilaistyyppinen siinä mielessä, että ruokaa sai syödä yksin seinää tuijottaen. Muovituoleja oli paikassa 5-6 kappaletta. Jotta paikan pienuus korostuisi, niin siinähän se täti laittoi ruokaa kahden metrin päässä ja otti raaka-aineet jääkaapista, johon ylsin koskea. Peili toi paikkaan avaruutta – ainakin vähän.

Ruuassa oli nuudeleita, vihanneksia ja hieman kananmunaa, mutta aika kevyttä se oli. Tosin hintaakin oli vain 3 500 wonia (2 euroa). Paikkana hauska kokemus.

Kolmiovälipala #1

Tulee ostettua kimbabia ja näitä merilevään käärittyjä kolmion muotoisia riisihässäköitä lähes päivittäin. Hyviä välipaloja ja aika monesti tulee syötyä tuollainen lounaaksikin, jos ei muualle ehdi tai ei huvita mennä liian täyteen paikkaan. Hinta lukee paketissa eli 700 wonia (vajaat puoli euroa).

Tarkemmin ottaen kyseessä on triangle kimbab eli samgakimbap [삼가김밥]. Paketin aukaisumekanismi on kekseliäs. Herkun saa ulos paketista kolmella pienellä liikkeellä ilman että kädet likaantuvat. Pitää yrittää joskus laittaa kuva aukaisusta.

Yleensä ostan kimchikolmion, sillä kimci antaa terävyyttä riisin ja merilevän viileyteen. Nyt kokeilin sutpulgalbimatia [숯불갈비맛]. Täytyy sanoa, etten toista kertaa kokeile. Tässä kolmiossa ollut mössöliha ei vaan sovi näihin kylmiin ja kevyisiin välipaloihin.